Kävin eilen illalla katsomassa Veen bändin keikan. Ja siinä sivussa pari muutakin bändiä. Oli mukavaa. Ja nyt väsyttää. Ei sitä tässä iässä enää pärjätä neljän tunnin yöunilla. Ja kaikenlisäksi mieli olisi tietysti tehnyt jäädä vielä myöhempäänkin hengailemaan poikien kanssa.

Tuo kyseinen bändi on itseasiassa syypää siihen, että tunnen koko Veen. Tai oikeistaan yksi toinen poika siitä bändistä, jonka olen tuntenut jo useamman vuoden ja jonka takia tutustuin koko bändiin, koska pitäähän kavereiden bändejä aina tukea. Tosin tykkään bändistä ihan oikeasti, eikä vaan koska tunnen ihmisiä siitä.

Muistan, kuinka joskus bändin kuvia netistä katsoessani kiinnitin huomioita yhteen soittajapoikaan, että siinäpä jollain tapaa viehättävän oloinen ihminen, ja sitten yksi kaunis ilta se olikin samassa baarissa kanssani, eikä minulla oikeistaan ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä juttelemaan sille. Asiaa helpotti tietysti se, että jutun juuri oli olemassa jo valmiiksi, kun saatoin mainita, että tunnistin sen bändinsä takia ja että tunnen yhden bändikaverinsa. Koska oikeasti en koskaan ikinä uskalla mennä juttelemaan vieraille miehille baarissa. Veen kohdalla vaan oli jotenkin ihan pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Vaikka se oli silloinkin hyvin hyvin pienestä kiinni, etten kävellyt vain ohi. Onneksi en kävellyt.

Vaikka olenkin yhä hiukan epätietoinen mitä tästä kaikesta tulee vai tuleeko mitään, niin tällä kertaa en ainakaan voi tuskailla, ettenkö olisi ainakin yrittänyt. Ja se on hyvä se.