Olen tässä jo muutaman päivän ajan miettinyt käsitettä ihannemies, Tiinan taannoisen postauksen innoittamana, enkä oikein pääse yhteisymmärrykseen itseni kanssa millainen on minun ihannemieheni. Tai siis, tarkoitan ettei minulla oikeastaan ole mitään sellaisia kauheita kriteerejä, varsinkaan ulkoisia.

Minulle on ihan sama onko mies pitkä vai ei, kunhan olisi mielellään vähintään saman pituinen kuin minä. Minulle ei ole niin väliä onko mies ohut luuviulu vai onko sillä vähän lihaakin luidensa ympärillä. Minulle on ihan sama minkä väriset hiukset ja silmät miehellä on, mutta olen havainnut että yhdistelmä tumma tukka ja siniset silmät ovat useimmiten aika suosittuja keskuudessani. Hiuksien mallillakaan ei ole niin väliä, saa olla lyhyt tukka tai pitkä tukka tai ei tukkaa ollenkaan, voi olla rastatukka tai punkkaritukka tai ihan mitä tahansa, kunhan on kantajalleen sopiva. Saa olla tatuointeja ja/tai lävistyksiä tai olla olematta. (Paitsi kielikorusta saa plussaa. Olen joskus muinoin päässyt pussailemaan kielikorullista miestä..)

Eli periaatteessa miehellä voi olla mitä vaan ulkoisia ominaisuuksia, kunhan kokonaisuus on silmää miellyttävä.

Sisäiset ominaisuudet ovat toki myös tärkeitä, mutta en taida jaksaa tällä kertaa listata niitä. Paitsi ihan lyhesti voisin määritellä, että miehen on hyvä olla tietysti sopivasti kiltti, sopivasti itsenäinen, keskustelutaitoiten, vähän hassu ja sellainen jonka kanssa juuri minun on hyvä olla ihan oma itseni. Ihan tavallinen mies.

Ja juuri kun olen saanut teidät vakuutettua, ettei ole väliä loppujen lopuksi miltä mies näyttää, niin laitan kumminkin kuvan ehkä maailman kauneimmasta miehestä. Tirsk.