Laittelin äsken kuvia tuolta Lontoon reissulta Picasa-albumiini, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa.
Sitten muihin aiheisiin välillä. Eiköhän se jo ole käynyt kaikille selväksi, että pääsin käymään Lontoossa ja Wembleyllä! Hih.
Tänään sattui hassu juttu töissä. Tai en tiedä oliko se hassu, mutta jotain sinne päin ainakin. Kahvitauolla Ihastuspoika alkoi lukea Iltalehdestä horoskooppeja ääneen, ensimmäisenä minun horoskooppini. Joka sattui olemaan tänään tällainen:
Mitä tuohonkin nyt olisi sitten kommentoinut siinä tilanteessa! Olin sitten ihan hiljaa. Vaikka tuo syvä rakkaus nyt on vähän liioiteltua, tässä vaiheessa.
Vähemmän hassu juttu sattui, kun olin palaamassa kotiin töistä. Olin keskustorilla odottamassa bussia kauheiden kantamusten kanssa, koska olin käynyt ruokakaupassa Anttilassa. Minä pääsen siitä pysäkiltä kahdella eri bussilla kotiin. Bussin 16, jolla pääsisin lähemmäs, seuraava saapumisaika oli 20 minuutin päässä, joten päätin ottaa bussin numero 18, joka aikataulun mukaan saapuisi ihan muutaman minuutin päästä. No, saapuihan se. Ja ajoi samaa vauhtia ohi pysäkistä! Ihme touhua. Odotin sitten kiltisti sen 20 minuuttia omaa bussiani.
Ai niin, ja Anttilan ruokaosastolle mennessäni söpö pitkätukkainen poika hymyili minulle, kun tuli vastaan liukuportaissa. Tai katseemme kohtasivat kerran jo kauempaa, liukuportaissa se katseli jalkoihinsa, sitten kohdalla se nosti katseensa uudelleen ja hymyili. Se oli menossa ylös, minä alas. Olisikohan pitänyt juosta perään?
Sitten muihin aiheisiin välillä. Eiköhän se jo ole käynyt kaikille selväksi, että pääsin käymään Lontoossa ja Wembleyllä! Hih.
Tänään sattui hassu juttu töissä. Tai en tiedä oliko se hassu, mutta jotain sinne päin ainakin. Kahvitauolla Ihastuspoika alkoi lukea Iltalehdestä horoskooppeja ääneen, ensimmäisenä minun horoskooppini. Joka sattui olemaan tänään tällainen:
Lämpimät tunteet, joita olet sydämessäsi erästä kohtaan vaalinut, ovat muuttumassa syväksi rakkaudeksi. Olisikohan aika rohkaista mielesi, ja kertoa ne.
Mitä tuohonkin nyt olisi sitten kommentoinut siinä tilanteessa! Olin sitten ihan hiljaa. Vaikka tuo syvä rakkaus nyt on vähän liioiteltua, tässä vaiheessa.
Vähemmän hassu juttu sattui, kun olin palaamassa kotiin töistä. Olin keskustorilla odottamassa bussia kauheiden kantamusten kanssa, koska olin käynyt ruokakaupassa Anttilassa. Minä pääsen siitä pysäkiltä kahdella eri bussilla kotiin. Bussin 16, jolla pääsisin lähemmäs, seuraava saapumisaika oli 20 minuutin päässä, joten päätin ottaa bussin numero 18, joka aikataulun mukaan saapuisi ihan muutaman minuutin päästä. No, saapuihan se. Ja ajoi samaa vauhtia ohi pysäkistä! Ihme touhua. Odotin sitten kiltisti sen 20 minuuttia omaa bussiani.
Ai niin, ja Anttilan ruokaosastolle mennessäni söpö pitkätukkainen poika hymyili minulle, kun tuli vastaan liukuportaissa. Tai katseemme kohtasivat kerran jo kauempaa, liukuportaissa se katseli jalkoihinsa, sitten kohdalla se nosti katseensa uudelleen ja hymyili. Se oli menossa ylös, minä alas. Olisikohan pitänyt juosta perään?
