Olipas päivä. Tai päiväähän on vielä jäljellä, mutta se velvollisuuksien täyteinen osuus, joka minulla alkaa jo ennen kuutta aamulla, on nyt takana. Olen saanut tänään niskaani raekuuron, lumikuuron ja vesikuuron. Sekä odottanut bussia hyytävässä myrskytuulessa. Sen lisäksi olen yrittänyt töissä kommunikoida ihmisen kanssa, joka ei puhunut suomea eikä englantia, mutta ei voinut sitä edes heti ilmaista vaan antoi minun ensin höpötellä suomeksi ja ihmetellä että miksi se tuijottaa tuolla lailla, niinkuin ei tajuaisi mitä puhun..

Olin umpijäässä kun pääsin vihdoin kotiin, mutta kahvikupillisen jälkeen alkoi elämä taas voittaa! Periaattessa illalla pitäisi vielä raahautua kouluunkin, mutta taidan skipata sen tältä päivältä.

-

Sellaisen piirteen olen havainnut tässä omassa bloggaamisessani, että mietin liikaa sanomisiani, hion ja viilaan lauseita mieleisiksini, niin paljon että lopputulos ei tahdo enää oikein kuulostaa minulta itseltäni. Pitäisi vaan oppia ottamaan rennommin ja kirjoittaa asiat suoraan niinkuin ne normaalistikin ulos tulisivat. Ehkä se tästä, pikkuhiljaa.