Olen tainnut joskus ennenkin valittaa tömisevistä yläkerran naapureistani, mutta valitanpa vielä vähän lisää. Yläkerrassani siis asuu nuori, lapseton ja aivan normaalin oloinen pariskunta, joka saa päivittäin aikaan käsittämättömän määrän tömähtelyä, kolahtelua, rämähtelyä, tömistelyä ja kaikkia mahdollisia ääniä mitä vain osaatte kuvitella.

Sen paremmin tietämättä mitä he siellä tekevät äänistä voisi päätellä, että he harrastavat iltaisin esimerkiksi jostain katon rajasta lattialle tasajalkaa hyppimistä sekä huonekalujen edestakaisin raahamista. Ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Ja kävelevät tietysti ympäri huusholliaan hakaten kantapäitä tarmokkaasti lattiaan joka askeleella.

Olen ollut aina kiitollinen siitä, että tuntuvat sentään hiljenevän aina samoihin aikoihin kun minä menen nukkumaan.

Viime yönä heräsinkin sitten hiukan puolen yön jälkeen aivan järkyttävään töminään. Joku käveli yläkerrassa aivan selvästi mielenosoituksellisesti ja aivan tahallaan iskien jalkojaan lattiaan niin lujaa kuin vain pystyi. Ja vihainen naisääni rääkyi jotakin. Yölliset riidat tästä nyt vielä puuttuivatkin.

En vaan tajua kuinka vaikeaa aikuisten ihmisten on ottaa edes hiukan huomioon sitä, että heidän alakerrassaan asuu joku. Sen pystyn kyllä tajuamaan, että riitatilanteessa, kun ottaa pattiin, niin sellaista ei tule ajatelluksi, mutta kun ovat ihan päivittäin tulossa katon läpi tänne kylään, niin sitä on hiukan vaikea käsittää.

Ehkä alan kävelemään täällä edestakaisin hakaten jollain harjan varrella kattoa joka askeleella.