Minkä takia ihmisen pitää nähdä aina päiväunilla ihan sekopäisiä, mutta niin realistisia unia, että ihan harmittaa herätä?

Otin tuossa äsken nimittäin pienet torkut, niin olipahan taas tapahtumaa kerrakseen. Oltiin jollain porukalla, kai ne kavereitani oli olevinaan, jossain ihme uimalatyyppisessä rakennushirviössä. Ainakin siellä oli iso uima-allas ja kaikkea muutakin aktiviteettia. Ja joku tapahtuma siellä kai oli menossa miksi siellä oltiin.

No enkös minä sitten tietysti taas mennyt tapaamaan jonkun ihanan miehen, joka vähän niinkun tykkäsi minusta takaisinkin. Ei ole eka kerta kun unessa käy näin, vaikken myönnäkään olevani epätoivoinen. Välillä hukkasinkin sen miehen, mutta sitten löysin sen onneksi uudestaan. Jostain syystä mies näytti kovasti Hynyseltä, mutta ei silti ollut se.

Sitten oli pakko mennä vessaan jo toistamiseen siinä unessa, se oli ärsyttävää. Ja siihen sitten heräsin ja huomasin, että oikeasti pitää mennä vessaan. Jäi vähän kaihertamaan mieltä, että kuinka se tarina olisi edennyt sen Jouni-look-a-liken kanssa.

Kerran näin unta, jossa oli sota-aika ja se unelmieni mies siinä unessa näytti ihan Oras Tynkkyseltä. Se hämmensi kovasti, koska en tietääkseni ole pitänyt Orasta (vai kuinka se nimenä kuuluu taivuttaa?) ihan unelmamieheni kriteerejä täyttävänä. Vähänpä tiesin, uni oli toista mieltä.