Kävin katsomassa Pihalla-elokuvan. Pääasiassa siitä mielenkiinnosta, että kerrankin joku elokuva on kuvattu enimmäkseen Tampereella.

En tässä nyt kummemmin tarinoi elokuvasta, mutta tulipahan siitä vaan mieleen, että sisäinen romantikkoni on aina hiukan haaveillut tuollaisesta "tyttö näkee pojan kaupassa/puistossa/kadulla/missä vaan, kops vaan katseet kohtaa ja sitten aletaan jutella ja ihastutaan ja kaikki menee niinkuin saduissa"-tyyppisestä tapahtumasta. Mutta ei se mene niinkuin elokuvissa. Eikä se kyllä välttämättä tuossa leffassakaan mennyt ihan niinkuin elokuvissa.

Lähimmäksi tuollaista ilmiötä olen päässyt herra B:n kanssa. Se meni hyvin siihen asti, että tyttö näki pojan kadulla ja kops vaan, ja vähän hymyäkin tyttö sai pojalta usemman kopsahduksen täyteisen viikon jälkeen, mutta sitten tapahtui stoppi. Itse en uskalla mennä juttelemaan ja herra B ei joko uskalla tai halua. Mistä sitä tietää. Että ei mene niinkuin elokuvissa ei.

Voisko joku käsikirjoittaa sen uudelleen ja vähän paremmin?