Tänä aamuna päässäni soi jostakin käsittämättömästä syystä Jamiroquain Virtual insanity. En tiedä miksi, en muista kuulleeni koko kappaletta aikapäiviin. Ajattelin sitten kuitenkin, siinä sitä rallatellessani, että laitanpa sen videon blogiini tänään. No, äsken kuuntelin sitä youtubesta, eikä se nyt niin hyvä ollutkaan, niin enpä sitten laitakaan sitä tänne. Ettette vaan kuvittele, että tykkäisin siitä paljonkin. Linkin laitoin tuohon kuitenkin, jos joku haluaa sen käydä kuuntelemassa siitä huolimatta.

Ihastuspoikaviikkokin alkoi siis taas tänään. Ja heti aamulla bussimatkalla jo tietysti. (Bussimatka töihin voisi muuten minun puolestani kestää vähän kauemminkin.) Minä jotenkin niin pidän siinä pojassa erityisesti sellaisesta hyväntuulisuudesta ja positiivisesta elämänasenteesta. Kaiken muun hyvän ohella.

Harmillista, että tämä viikko on vain nelipäiväinen työviikko. Kummallista mitenkä näillä ihastuspoikaviikoilla muutenkin aika juoksee liian nopeasti, kun sitten taas pojattomat viikot matavat ihan etanavauhtia. Outoa on se. Tai sitten ei.