Arvatkaas mitä. Tuossa päivällä kun käpyttelin kaupungilla, niin sain päähäni oikein Ajatuksen, josta voisin kirjoittaa blogiin! Mutta arvatkaas mitä muuta. Nyt en enää muista mikä se ajatus oli. Muistan vaan, että ajatus oli. Eli ei kai se ollut mitään kovin tärkeää.

Siitä on näköjään jo melkein kaksi viikkoa, kun viimeksi olen tänne saanut mitään aikaiseksi. Enkä paljon saa nytkään. Voisin toki kertoa, että tänään olen käynyt töissä. Töiden jälkeen kävin kaupungilla ja ostelin muutaman paidan. Sitten tulin kotiin ja olen vaan hengaillut ja facebookannut vähän. Sitten kävin suihkussa ja äsken söin hyviä juusto-paprika-miniluumutomaattivoileipiä. Nams. Ruisleivällä tietysti.

Jossain muuten oli jokin aika sitten juttua, että ruisleivän syönti vähenee koko ajan ihmisillä. En ymmärrä miksi. Ruisleipä on ehkä parasta mitä maa päällään kantaa. Itse en tulisi ehkä toimeen ilman. Vaaleaa leipää ostan ihan äärimmäisen harvoin, mutta ruisleipää syön joka päivä.

Juon myös maitoa ruoan kanssa. Kotona. Välillä tuntuu, että olen ihan kummajainen, kun tämän ikäinen naisihminen juo maitoa! Jos käyn ulkona syömässä, tai kylässä jossa ei ole maitoa, niin juon toki vettä. Tai limsaa hamppari- ja pitsapaikoissa. Mutta kotona juon melkein aina maitoa. Onko muita maidon juojia?

Pitäisiköhän useamminkin alkaa kirjoittaa näin ihan ilman asiaa, kun se juttu sitten lähtikin rönsyämään kumminkin.

Huomenna menen kahville ihmisen kanssa, jota en ole nähnyt n. kymmeneen vuoteen. Eikä olla edes oltu yhteyksissä, kunnes Facebook nakkasi meidät toistemme reitille tuossa viime viikolla. Hassua. Facebook on mukava asia. Vähän jännittää, että kuinka sitä tullaan juttuun noin pitkän ajan jälkeen. Ennen tultiin ainakin mainiosti.

Ei kai tässä sitten muuta.