Pesin eilen sitten ne kaikki ikkunani. Ei niitä 506 kappaletta ollut, mutta monta kuitenkin. Ja kun kerran siivouksen makuun pääsin, niin tuli siinä sitten pyykättyä koko koti. Pölyt pyyhittyä, lattiat pestyä ja kaikenlaisia nurkkia ja ovia ja muitakin hinkattua. Ja parvekkeenkin lakaisin. Ja pesin pyykkiä pari koneellista. Olinpas ahkera!

Illalla olinkin sitten ihan poikki. Tuntui kuin olisi juossut vähintään maratonin, kolotti paikkoja melkein siihen malliin. Mutta olipa ihanaa lysähtää sohvalle katselemaan televisiota, kun ympärillä oli puhdas koti! Laitoin oikein tuoksukynttilän vielä kaupan päälle palamaan.

Nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla laiskotella loppuloman. Paitsi hiukset pitää vielä värjätä tänään, muuten ei ole ihmisten ilmoille menemistä tällaisella juurikasvulla.

Eilen illalla vähän säikähdytti korviini kantautunut tieto hyvän ystäväni lapsesta, joka oli joutunut sairaalaan. Illalla ei meinannut oikein uni tulla silmään, kun en tiennyt tarkemmmin mitä oli tapahtunut ja huoli ja kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässä. Tänään sain onneksi lisäinfoa ja ilmeisesti asia on hoidossa ja paranemista odotellaan. Pidän täällä sisäisiä peukkuja pystyssä.