Voi ahdistus. Ihan kohta tämä loma on ohi. Huomenna taas töihin. En halua, apua! Mihin ne 4 viikkoa katosi noin vain?

Ja voitte vain kuvitella saanko tänä iltana ajoissa unta. Eilenkin valvoin ehkä noin puoli kolmeen ja vasta yhdeltätoista ylös tänä aamuna. Ja töissä pitäisi olla kuudelta aamulla. Voisiko lomalta paluuseen saada jonkinlaisen pehmeän laskun? Ekana aamuna voisi mennä vaikka kymmeneen ja aloitella varovasti parilla tunnilla töitä ja päästä sitten jo kotiin toipumaan. Ja siitä sitten varovasti joka aamu hiukan aikaistaa töihin menoa viikon edetessä.

No onhan siellä töissä ihan kivoja ihmisiä, jos nyt jotain positiivista kuitenkin yritetään tästäkin paluusta löytää. Muuten en kyllä jaksaisi yhtään.

Jos siis näette huomenna kukonlaulun aikaan jonkin silmät ristissä kulkevan, zombien näköisen olennon, liikkuvan Tampereella, niin ei syytä huoleen. Se olen vain minä.