Maailma osoittautui taas viikonloppuna hyvin kummalliseksi paikaksi. Tai elämä. Näköjään siltä voi odottaa ihan mitä vaan silloin kun ei odota mitään. Josta tulin siihen johtopäätökseen, että parasta on ilmeisesti lakata täysin ajattelemasta, suunnittelemasta ja murehtimasta. Koska asiat tapahtuvat näemmä parhaiten ihan ilman noita toimenpiteitä.

Taidan olla pikkuisen pihalla omasta elämästäni juuri tällä hetkellä. Mutta silleen hyvällä tavalla.

Toisekseen, joskus aiemmassa postauksessa mainitsin, että aion ryhtyä järkeväksi yhden asian suhteen. Sen myös tein. Tein eräälle henkilölle selväksi, että asioissa ei välttämättä ole mitään järkeä sellaisina kuin ne silloin olivat. Ja kas kummaa, sen jälkeen olemme tulleet juttuun keskenämme vielä entistäkin paremmin ja lähentyneet ihan ystävinä. Olen siitä iloinen.