Elegialta löysin tällaisen patsasmeemin. Tarkoituksena siis kuvata omia lempipatsaitaan ja esitellä ne blogissaan. Lähdin siis lauantaina varta vasten kuvausretkelle, kun jostain syystä ei niin ole tullut kuvattua näitä oman kaupungin patsaita aikaisemmin. Harmi vaan, että lauantaina oli vähän pilvistä ja harmaata, aurinkoisella ilmalla saisi parempia ja hienompia kuvia.
Itse tykkään erityisesti sellaisista patsaista joilla on jokin tarina, yleensä historiallinen sellainen. Lisäksi näitä suosikkipatsaitani yhdistää se, että kaikki ovat lapsuudenmaisemistani. Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kävelymatkan päässä kaikista näistä patsaista.
Ensimmäinen patsas on Näsinkalliolla sijaitseva Höyrylaiva Kurun haaksirikon muistomerkki.
Se on kyllä hyvin surullinen patsas, enkä varmasti ole ihan pienenä tyttönä ymmärtänyt patsaan koko tarinaa, mutta muistan että kun tuolla puistossa käytiin, niin tämän patsaan luona piti aina päästä käymään. Sieltä on hienot näkymät myös Näsijärvelle ja Särkänniemeen.
Toinen patsaani on Hämeenpuistossa sijaitseva Minna Canthin muistomerkki. Patsas on pystytetty vuonna 1951.
Tästä tuli suosikkipatsaani pikkutyttönä täysin itsekkäistä syistä. Koska Minna Canth on (suuri paljastus!) etunimikaimani. Ja olihan hän kovin arvokkaan ja sivistyneen näköinenkin. Sittemmin olen oppinut arvostamaan Minna Canthia myös muista ansiosita kuin etunimestä.
Viimeinen patsaani on Kotkankallion muistomerkki. Sen tarkkaa pystytysvuotta ei tiedetä, mutta arvio osuu vuosiin 1830 - 1840.
Todennäköisesti kyseessä on Tampereen vanhin veistos. Muistomerkki pystytettiin Venäjän keisari Aleksanteri I:n käynnin kunniaksi. Aleksanteri I hyväksyi Finlaysonin tehtaan rakennuksen. Veistoksen juurelle kiinnitettiin vierailusta kertova muistolaatta.
Toinen muistolaatta kiinnitettiin Aleksanteri II:n vierailun kunniaksi. Aleksanteri II uudisti kaupungin vapaakauppaoikeudet 50 vuodeksi. Aleksanteri I:n laatta varastettiin vuonna 1997. Varotoimenpiteenä toinen alkuperäinen laatta otettiin talteen ja siirrettiin Tampereen museoiden kokoelmaan. Esillä olevat laatat ovat kopioita alkuperäisistä laatoista.
Laatoissa on latinankieliset tekstit, joista on säilynyt suomennos vuodelta 1879:
Laatta I:
ALEKSANDER I
Wenäjän Keisari
Suomen Suuri Ruhtinas
seisoen tällä kallioa Syysk. 10 p. w. 1819 Krist. syntymästä
ensimmäisenä käski waahtoawia kuohuja olemaan ihmisillen apuna. Monen monien ihmisten hyödyksi huolikkaasti rakennetut laitokset mitkä nyt näet, matkamies, suurella äänellä muistoa ylistävät isänmaan isän taiwaasen koroitetun.
Laatta II:
ALEKSANDER II
Venäjän Keisari
Suomen Suuri Ruhtinas
Maalisk. 28 p. w. 1856 Krist. syntymästä
Tästä kalliosta katsoen kuohuwien lainetten voimaa, ihmisten ankaraa työntekoa, siunatun setänsä ja isäwainajansa jälkiä noudattain, tämän maakunnan keinollisuutta uusilla armoilla suosiollisesti kaunisti.
Enemmän kuvia näistä patsaista ja vähän muutakin lauantaisen kuvausreissuni satoa voi käydä katsomassa täältä.