966176.jpg

Tämä maanantai onkin sitten taas oikein kaikkien maanantaiden äiti. Yöllä en tietenkään saanut ajoissa unta, ja sitten kun vihdoin sain, niin heräsin joskus puoli kahden aikaan johonkin täysin sekopäiseen painajaisunen tapaiseen, jossa neljä mieshenkilöä oli yrittänyt hyökätä kotiini, mutta olin onnistunut säikäyttämään heidät pois jollain ihme murinalla. Herätessäni kurkkuni oli ihan kuiva, en tiedä olinko yrittänyt murista ihan oikeasti.

Aamulla, kun kello herätti, olin kaikkea muuta kuin valmis heräämään. Ensimmäisen pärähdyksen jälkeen jäin epäuskoisena kuuntelemaan, että herättääkö se nyt ihan oikeasti muka, vai kuvittelenko vain. Herätti se. Ei auttanut sitten muu kuin nousta ylös.

Ja kaiken lisäksi, siinä aamutoimia silmät ristissä suorittaessani unohdin ilmeisesti tyystin laittaa deodoranttia. Minulle ei ehkä ikinä ennen ole vielä niin käynyt! Oli jotenkin epämiellyttävä olo töissä koko ajan, vaikka en nyt mitenkään käynyt suuremmin hikoilemaan, ja muut tuskin edes huomasivat mitään. Mutta se ajatus, kun itse tiesi, että jotain puuttuu.

Eipä ihme, että minustakin on tullut vähän tällainen, kun olen syntynyt maanantaipäivänä. Pesunkestävä maanantaituote.

No, kaikesta huolimatta töissä oli kuitenkin ihan kiva päivä muuten. Yksi maanantai taas selätetty. Tai ainakin virallinen osuus siitä, eihän päivä oikeasti muuten ole kuin vasta puolessa.