Sadun pääosissa ovat henkilö M ja henkilö B. Henkilö M ja henkilö B eivät tunne toisiaan, mutta he tupsahtelevat toisiaan vastaan tämän tästä. Aina kun näin käy, muodostuu tiivistä molemminpuolista katsekontaktia.

Useimmiten tapahtumahetkellä henkilö M kuitenkin sijaitsee paikassa jossa voi olla myös henkilöitä Y(limääräisiä). Y-henkilöt luonnollisesti vähentävät mahdollisuutta, että henkilö B uskaltautuisi (mikäli ylipäänsä haluaisi) juttelemaan henkilölle M. Tietysti henkilö M voisi sijoittua toisin, kauemmas henkilöistä Y, mutta olisiko se jo sitten liian läpinäkyvää? Tai henkilö M voisi tietysti myös kerätä ihan oman rohkeutensa ja mennä ihan itse henkilön B luokse. Mutta olisiko se sitten ihan kamalaa? (henkilö M saattaa elää sellaisessa satumaailmassa, jossa uskotaan ja odotetaan vielä miesten uskaltavan tehdä paremmin aloitteita)

Tarinan henkilöt saattavat olla täysin kuvitteellisia. Tai ainakaan henkilöllä M ei tunnu olevan mitään todellisuudentajua tällaisissa jutuissa.

(Ja tiedoksi henkilölle Mimmu. Silminnäkijähavaintojen mukaan kuvitteellisella henkilöllä B ei ole sormusta sormessa. Mutta sehän nyt ei vielä kerro mitään.)