Nyt on pakko vähän kehua yhtä kirjaa. Lars Saabye Christensenin kirjoittama Velipuoli. Ostin sen pokkarina tuossa jokin aika sitten ja eilen sain luettua loppuun. Christensen on norjalainen kirjailija ja kirjan tapahtumatkin sijoittuvat Norjaan. Christensen ei ollut tuttu kirjailija entuudestaan minulle, suurin syy kirjan ostamiseen oli sen paksuus. Himolukutoukalle 889 sivua vaikutti juuri sopivan kevyeltä kesälukemiselta.

Alku oli vähän kankea ja aloin jo epäilemään, että olin tehnyt virheostoksen. Mutta ei siihen kauaa mennyt, kun olin kuitenkin jo ihan koukussa ja kirjan lumoissa.

Pidin tuosta kirjasta erityisesti siksi, että siinä ei tarinaa oltu todellakaan pureskeltu ihan valmiiksi lukijaa varten. Asioita ei selitelty liikaa ja monessa asiassa jätettiin varaa lukijan omalle mielikuvitukselle. Jopa siinä määrin, että pari asiaa jäi tavallaan arvoitukseksi kokonaan. Tai tavallaan ei, koska lukiessa oli itse vetänyt jo johtopäätökset asioista, mutta odotti että viimeistään kirjan lopussa kirjailija kertoo ne samat asiat, ikäänkuin vahvistaa lukijan ajatukset. Mutta eipä kertonut. Oli vähän sellainen ristiriitainen olo kirjan loputtua. Että näinkö se sitten loppui. Ja toisaalta juuri niin sen pitikin loppua.

En jaksa tehdä mitään juonipaljastuksia, enkä arvostelua sen tarkemmin. Täältä löytyy yksi arvostelu, jos haluat lukea enemmän.

745885.jpg