Meillä töissä on nykyään yksi hurjan söpö poika. Pitkä, kaljupäinen ja tavattoman ruskea silmäinen. Sukat melkein pyörii jaloissa aina kun se katsoo niillä silmillään. Minua vaan vähän ahdistaa tässä asiassa sellainen yksi pieni mutta. Luulen, että se on minua useammankin vuoden nuorempi. Ja nyt ei puhuta siis mistään parista-kolmesta vuodesta, se ei haittaisi yhtään, vaan luultavasti hiukan useammista vuosista. En oikein uskalla edes arvailla, enkä varsinkaan kysyä, että minkä ikäinen mahtaa olla. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi etten tiedä. Vaikka eihän sillä iällä mitään väliä ole, minähän vain katselen, enkä mitään suhdetta ole virittelemässä, mutta silti tulee sellainen tunne välillä, voisiko joku vähän kalauttaa minua päähän, että järki palaisi.

Olen kyllä aina joskus miettinyt, kun siitä tehdään usein niin kauhea numero, jos mies on naista nuorempi, että kuinka paljon nuorempi sitten mahtaisi olla liian paljon nuorempi. Itse olen seurustellut vakavasti sekä itseäni vuoden nuoremman miehen kanssa että kaksi vuotta nuoremman. Sellaiset ikäerot nyt eivät tunnu tietenkään yhtään missään, enää näin aikuisena. Ja mies jonka kanssa hengailin vuosi sitten tovin aikaa oli minua peräti neljä vuotta nuorempi. Eikä sekään tuntunut oikein vielä liian pahalta, ainakaan minusta itsestäni. Ulkopuolisten mielipiteistä en taas niin välitä.

Tietenkin se on yksilöllistä, luulen. Joku nuorempi mies voi olla oikein fiksu ja aikuinen ja kaikkea, ja toinen taas sellainen että tuntuu, että se on juuri niin nuori miltä kuulostaakin.

Jos jollakulla on omakohtaisia kokemuksia isoista ikäeroista, niin saapi kertoa kommenttilaatikossa!

Ja korostan vielä, että tässä ei nyt siis ollut kyse mistään sutinoista sen nuoren miehen kanssa, se sai minut vain pohtimaan tätä asiaa.

Hauskaa perjantaita, ihmiset!