Saako mennä talviunille? Se sopisi minulle paremmin kuin hyvin. Olen jotenkin syystylsistynyt. Ehkä pitäisi saada jotain sutinaa elämään, että pääsisi tästä syksyn yli mukavasti. Ja talvenkin.

Vaikka oli minulla tänäänkin ihan henkilökohtaiset sisäiset sutinat hetken aikaa, kun se työpaikan ihastukseni marssi yhtäkkiä minua vastaan koskikeskuksessa. Odottamaton ja väärä ympäristö, niin reaktioni oli melkein shokki. Että voi joku mies aiheuttaa tuollaisia tärinöitä, aikuisessa ihmisessä sentään! Melkein nauratti itseäni. Mutta kun se on niiiin hyvännäköinen.

Inhoan sitä paitsi tässä vuodenajassa sitä, että aamuisin on kylmä ja päivällä onkin sitten liikaa päällä. Voisiko sitten mieluummin olla sellainen tasaisen kolea koko päivän?

Inhoan myös sitä, että vessassani haisee aina joskus, itsestäni riippumattomista syistä. Ei tämä nyt edes ole mikään vanha talo, mutta jostain viemäreitä tai ilmastointikanavia pitkin tulee aina välillä sellainen samanlainen haju, kuin vanhojen talojen vessoissa usein. Yök. Ei siis mikään viemärinhaju, joka poistuisi vettä juoksuttamalla.

Ja koska ajatukseni poukkoilevat tänään minne sattuu, niin takerrunpa vielä hetkeksi tuohon eilen kovasti kiisteltyyn Negativeen. Tai en oikeastaan Negativeen, vaan musiikkiin ylipäänsä. Kun tuota Negativen hyvyyttä tunnuttiin monissa paikoissa hiukan epäiltävän, niin siitäpä tuli vaan mieleeni, että oma musiikkimakuni tahtoo muutenkin olla sellaista, että aina niitä epäilijöitä löytyy. Etunenässä oma sisko. Jotenkin ne minun suurimmat lempparini ovat sellaisia, että ei tahdo tuttavapiiristä löytyä muita fanittajia. Maj Karma nyt on se suurin suosikki, ja sen faneja nyt löytyy täältä lukijoistanikin (hyvä te!), mutta ne muut bändit. Vai kuinka on, käsi ylös kaikki jotka tykkäävät esimerkiksi Kyyriasta, Hybrid Childrenistä tai Charonista? Tai Suburban Tribestä?

           

(Valitettavasti Kyyrialta ei löytynyt kuin yksi video youtubesta. Ette nyt saaneet ihan parhaimistoa kuunneltavaksenne.)