lauantai, 27. helmikuu 2010

Muutto

Päätin muuttaa Bloggeriin. Blogilistalaiset tulevat perässä automaattisesti. Muut voivat napata osoitteen tästä:

http://minjaminja.blogspot.com/

 

Muuttoon on monta syytä. Yksi syy on Elegian ihanat sivupohjat bloggeriin, toinen syy on vaihtelun ja muutoksen halu, kolmas syy vuodatuksen vaivalloinen uusi blogipohjan muokkailu, sekä vanha sekavaksi mennyt blogipohjani, joka tosin joillekin ilmeisesti näkyy ihan oikein.

Kuitenkin, uusi osoite on nyt luotu, tulkaa perässä!!

torstai, 25. helmikuu 2010

Coming soon

Tänään aurinko jo lämmitti päivällä, kyllä se kevät sieltä kohta tulee!

Alan olla jo niin väsynyt tähän talveen, lumeen ja pakkaseen. Tiedän, että talvi tulee joka vuosi ja että talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta. Ja tiedän, että tilastollisesti ei ole mikään kaikista kylmin ja lumisin talvi ikinä. Mutta ei minun silti siitä tarvi tykätä. Henkilökohtainen kiintiöni on täynnä.

Vähän niinkuin syksyllä sitä odottaa, että tulisi se lumi jo, niin pääsisi siitä märästä pimeydestä, niin ihan samoin sitä lopputalvesta alkaa odottaa, että se jo pikkuhiljaa loppuisi. Niin se vaan menee. Joka vuosi.

keskiviikko, 24. helmikuu 2010

Kiss and tell

En tiedä mahtaako ketään jaksaa kiinnostaa minun onneton/olematon mieselämäni, mutta jauhetaan siitä silti. Taas.

Olen viime päivinä miettinyt Ihastuspoikaa ja tätä meidän yhteistä parivuotista taivalta. Yhteisellä tarkoitan siis sitä kun ollaan tunnettu, en mitään sen kummempaa.

Näin Ihastuspojan viime viikolla, joten se "tapaaminen yhdessä vietetyn yön jälkeen" on ikäänkuin poissa päiväjärjestyksestä. Kaikki oli ihan normaalia, iloista ja mukavaa. Ystävyyttä. Ei muuta. Ja olen oikeasti ihan tyytyväinen siihen. Ja se on totta, eikä mitään epätoivoista vakuuttelua. Tykkään Ihastuspojasta tosi paljon, mutta reilussa kahdessa vuodessa olen oppinut siitä kaikenlaista, eikä se välttämättä ole ihan poikaystävämateriaalia kuitenkaan. Liian levoton, liian rauhaton.. luulen tarvitsevani vakaamman ihmisen, että voisin kuvitella seurustelevani.

Mutta koskapa sellaista vakaata ihmistä ei ole just nyt tavoitettavissa ollut, niin sellainen go with the flow-tyyppinen tapahtuma Ihastuspojan kanssa oli ihan suotavaa ja harmitonta. Ja kuten taisin jo kerran aikaisemminkin sanoa, ihan odotettavissa, että se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.

Kaikkihan sai alkunsa siitä, kun baarissa hengasimme ihan kaikessa rauhassa toistemme seurassa, kun Ihastuspojan joku miespuolinen kaveri tuli siihen ja sitten ne leikkimielisesti pussasivat toisiaan. Pojan kaveri sanoi minulle, että tuo poika on niin hyvä pussaamaan. Johon jouduin sanomaan, että enpä tiedä, kun ei ole kokemusta. Jonka johdosta Ihastuspoika korjasi tilanteen hyvin äkkiä. Sitten oli kokemusta. Tsihhih. (huomautettakoon, että kaikilla oli alkoholia veressä jonkin verran, se on aina oiva apuväline lisäämään spontaaniutta)

Mutta koko jutun pointti oli siis se, että olen varsin tyytyväinen, että kaikki tapahtui, jotta se saatiin pois roikkumasta väliltämme. Ja että olen tyytyväinen siitä, että se ei millään tapaa muuttanut tai pilannut kuitenkaan välejämme. Joskus olisin hakenut vaikka kuun taivaalta Ihastuspojan napsauttaessa sormiaan, mutta en enää.

Mutta kyllä minä sitä vielä voisin toistekin silti pussailla.

maanantai, 22. helmikuu 2010

Pienet jääpuikkoset

perjantai, 19. helmikuu 2010

The Wild Boys Are Calling

Tunnen aina suurta vetoa sellaisia pörrötukkaisia peikkopoikia kohtaan, kuten jotkut ovat ehkä saattaneet huomatakin. Mutta sitä ette ehkä tienneet, että tämä viehätys on alkanut jo ihan pikkutyttönä.

Silloin 80-luvun alkupuolella pörröpääni eivät olleet ihan samanlaisia kuin nykypäivänä, vaan vähän tuollaisia "kiltimpiä", mutta muistan tuijottaneeni haltioituneena Nik Kershawta, Limahlia, jne. jotka eivät enää kyllä säväytä samalla tapaa kuin silloin pienenä.. ja Duran Duranin Wild Boys-video jumitti minut kuin hypnoosissa tv:n ääreen. Itse Simon LeBon ei viehättänyt minua pätkääkään, mutta ainakin muistan sen yhden tyypin, joka videon loppupuolella on sidottuna siihen auton kattoon. Ja se toinen siellä häkissä. Ja sitten ne kaikki erikoiset tukat niillä muilla tyypeillä siinä videossa.

Ja The Cure ja Robert Smith! Olen aina ollut erittäin viehtynyt Robertin tyylistä ja olen yhä.

Ja Michael Monroe ja Neumann.. ja ketä niitä kaikkia nyt sitten onkaan ollut. Ja sillä pörröpäätiellä olen yhä. Ei voi mitään. Enkä kyllä edes haluaisi voida, pörröpäät rules! :)

Wild boys always shine..