Iloisia uutisia kaikille lukijoilleni! Vuodatuksessa on meneillään parannustoimet ja uuden palvelimen asennus, joten toivoaksemme kohta kaikki sujuu täällä kuin tanssi. Hip hei! Kyllä minä taas tiesin, että kannattaa pysyä täällä kuin tatti, eikä karata mihinkään bloggeriin tai muualle.

Sitten vähän viikonlopun kuulumisia. Lauantaina olin siis Klubilla/Pakkahuonella Lost in Music-festivaaleilla. Siellä oli hauskaa ja ihan törkeän paljon ihmisiä. Ja hyviä bändejä tietysti. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, että olen kova Disco Ensemble-fani, niin mainittakoon se nyt vielä kerran. Mutta vaikka suuri fani olenkin ja bändi veti vauhdikkaan ja hyvä keikan, niin sanottakoon että illan suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Ismo Alanko Teholla. Tykkään kovasti Ismon äänestä ja tavasta laulaa, ja vaikka se meno oli huomattavasti rauhallisempaa kuin Disco Ensemblellä ja Hanoi Rocksilla, niin tunnelma jotenkin vei minut ihan mennessään.

En muista, että olisin nähnyt Ismoa aiemmin livenä minkään kokoonpanon kanssa. Olisi ehkä kannattanut nähdä. Siihen on selvästikin syynsä miksi on pysynyt vuosikymmenestä toiseen tuollaisena kestosuosikkina. Se on niin helppoa kun sen osaa. Olla hyvä, nimittäin.

Eilinen päivä menikin sitten ihan laiskotteluksi. Ei ollut krapulaa, koska en juonut kuin kolme tuoppia illan aikana, mutta oli vaan ihan lötkö olo ja haahuilin koko päivän kotona pyjamassa ja katselin sohvalla peiton alla television tarjontaa ja omia tallenteita.

Sirenita haastoi minut tuossa pari postausta aiemmin kommenteissa kertoilemaan omista omituisuuksistani. Koitan saada sen aikaiseksi ehkä vaikka huomiseksi.