Tänä aamuna töissä olin vähällä alkaa uskomaan kummituksiin. Koska olen aikainen lintu, olin työpaikallani ensimmäinen joka kapusi toisen kerroksen toimistotiloihin, pahaa aavistamatta niinkuin kaikkina muinakin aamuina. Sytytin valot ja pysähdyin käytävän päähän heti, koska kuulin selvästi jotain ääniä. Outoa kolahtelua ja läpsähtelyä ja ja muita sivuääniä. Jähmetyin paikoilleni kuuntelemaan ja arvioimaan tilannetta, olin melko varma että nyt siellä joku poltergeist riehuu keskenään. (Tässä vaiheessa on syytä mainita, että aamulla tuuli ja satoi kaatamalla.)

Hetken aikaa mietin, koska tiesin alakerrassa olevan jo aamuvuoron poikia töissä, että hakisinko sieltä jonkun turvakseni, katsomaan mikä saa niin pahan metakan aikaiseksi. No, päätin kuitenkin olla rohkea ja varovasti lähteä etenemään kurkkien joka huoneeseen käytävällä, ääntä lähestyen. Joko arvaatte mikä se oli? Yhdessä huoneessa oli jäänyt ikkuna auki, tuuli paukutti ikkunaa ja heilutti kaihtimia läpsähdellen, ja vettä satoi sisälle niin että ropina kävi. Mutta minkäs teet, kun on pää liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu. Melkein olisi voinut hävettää, jos en olisi ollut yksin.

Voin vaan kuvitella, mikä riemu siitä olisikaan syntynyt jos olisin jonkun pojista sinne vielä hakenut..

 653979.jpg