Eilen oli siis se jännittävä päivä, jolloin minulla oli kerrottavaa, jota en voinut kertoa. Sitten se venähti näin pitkälle, että pääsin koneen äärelle, nyt kun on lupa kertoa. Nokkelimmat (eli suurin osa) teistä ovatkin jo laskeneet yhteen yksi plus yksi, ja arvanneet, että minä pääsen Tiinan kanssa viikon päästä Lontooseen Foo Fightersin konserttiin Wembleyn Stadionille!!!!

Siskoni on käsittämätön onnen myyrä, jolla käy aina tuuri kaikenlaisissa arvonnoissa, ja eikös se nyt mennyt voittamaan liput tuohon tapahtumaan. Ja kiltti kun on, niin ottaa minut mukaan sinne. Jei!

Olin eilen jo päässyt töistä kotiin, kun kuulin tämän uutisen ja siitä asti ihan kihinöissäni odotin, että pääsen tänään töissä hihkumaan tätä asiaa kaikille. Ja erityisesti ihastuspojalle, jolle sainkin sitten kertoa heti ensimmäisenä aamulla bussissa. Tämä uutinen melkein ylitti sen kynnyksen, että olisin kehdannut eilen soittaa pojalle ja hihkua, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut, kun ei muutenkaan olla soiteltu toisillemme, vaikka meillä toistemme numerot onkin.

Ja kyllä tämän ilouutisen päivän mittaan kuuli sitten aika moni muukin työkaveri.

Minä en ole mikään sellainen Foo Fightersin superfani, mutta tykkään kyllä että monet niiden biiseistä on ihan hyviä, ja olen ihan varma, että livenä ne ovat aivan loistavia. Ja onhan se sentään Lontoo. Ja Wembley! Että jo kokemuksena kaikenkaikkiaan varmasti ihan ainutlaatuinen juttu. En malta melkein odottaa.

Nyt on varmaan sitten pakko laittaa yksi biisi Foo Fighersilta. Tämä on ehkä minun ihan suosikkini niiltä, mutta olipa vaikea löytää sellaista videota, jossa oli nappaaminen sallittua. Ja tähänkin on joku laitellut lyriikoita päälle, mutta ei anneta sen häiritä.