Charon - No Saint

Olen viime aikoina huvittanut itseäni iltaisin facebookissa kaikenlaisilla flirttailu- yms. ohjelmilla. Tiedättehän, sellaisilla missä tytöt ja pojat voivat katsella toistensa kuvia ja lähetellä esim. flirttejä tai arvostella sanallisesti tai muuta sellaista. Ihan harmitonta meininkiä, jota itse pidän ainakin ihan sellaisena leikkimielisenä huvina. Välillä saattaa jopa kehkeytyä jotain viestin vaihtoakin ihmisten kanssa. Piristystä toimettomiin iltoihin.

Yhtä asiaa en vaan niissä ymmärrä. Jos joku mies lähettää minulle esim. jonkun flirtin, enkä vastaa siihen, koska en pidä miestä millään tapaa kiinnostavana, niin mikä ihme saa miehen lähettämään seuraavana päivänä kaveripyynnön?! Miksi, oi miksi, kukaan kuvittelee, että hyväksyisin kaverikutsun joltain täysin tuntemattomalta ihmiseltä, jonka flirttiinkään en edes vaivautunut vastaamaan? Epätoivoisen oloista meininkiä. Ei tätä nyt tietenkään jatkuvasti tapahdu, mutta muutamakin kerta saa minut ihmettelemään, että mitä liikkuu ihmisen päässä, joka toimii tuolla tavalla.

Ehkä jotkut ihmiset hyväksyvät sitten niitä kutsuja noin vain. Sellaiset ihmiset joille on tärkeämpää, että kaverilista on pitkä, kuin se että tunteeko niistä ihmisistä läheskään kaikkia oikeasti. Sitäkään en kyllä tajua. Onhan itsellänikin facebook-kavereissa muutama sellainen jota en ole oikeasti ikinä tavannut, täältä blogimaailmasta bongattuja, mutta kaikki he tuntuvat jollain tapaa tutuilta, niin en koe hyväksyneeni ihan uppo-outoa kaverikseni.

Jokainen tyylillään, tietysti. Mikäpä minä olen arvostelemaan muiden facebook-käyttäytymistä. Kunhan antavat minun olla rauhassa oman suppean, mutta tutun kaverikuntani kanssa. Hihi.