Tiedättehän, kuinka joskus päähän jää soimaan jokin kappale ja kuinka siitä on toisinaan vaikeakin päästä eroon. Minulle kävi tänä aamuna vähän samoin, paitsi että päässäni ei soinut mikään biisi vaan yksi ainoa sana pyöri ympyrää siellä. Luin eilen illalla kirjaa, josta päähäni tarttui sana "puutelitinkkilintu". Siellä se sitten pyöri pitkin aivojani, koko aamun.. puutelitinkkilintu, puutelitinkkilintu, puutelitinkkilintu.

Tuollaista lintua tuskin oikeasti on olemassa, jos ehditte jo ihmetellä. Kirja, mistä se päähäni jäi, on Linnunrata-trilogian kuudes osa, "Vielä yksi juttu...", joka ilmestyi viime vuonna, ei tietenkään Douglas Adamsin vaan ihan toisen hepun, Eoin Colferin kirjoittamana.

Suurena Linnunradan käsikirja liftareille-fanina suhtauduin tietysti melko skeptisesti tähän uuteen kirjaan, mutta jotenkin tunsin, että se on pakko kuitenkin lukea. Alkuosa kirjasta meni siihen, että luin melko kriittisellä silmällä ja tietysti vertailin vanhoihin osiin ja mietin, että yritetäänköhän tässä nyt vähän liikaa päästä verbaalisesti samalle tasolle Douglas Adamsin kanssa. Mutta jossain vaiheessa olen huomaamattani tempautunut mukaan tarinaan ja unohtanut suorittaa tätä vertailua. Eihän Eoin Colfer mikään Douglas Adams ole, mutta kyllä se kirjana on ihan lukemiskelpoinen. Kun vaan ensin pääsee yli siitä vertailusta.