Voi tavaton sentään kuinka olen väsynyt tänään. Loma siis loppui, ja arvatkaa vaan sainko viime yönä ajoissa unen päästä kiinni. Lähdin siis aamulla töihin sellaisilla vajaan parin tunnin unilla.

Mutta töissä oli kyllä kivaa. Oli mukava nähdä ihmisiä, joita ei ollut moneen viikkoon nähnyt. Meinasi mennä työpäivä kyllä enemmän juoruilun kuin työnteon puolelle, mutta ei se niin haitannut, koska heinäkuu on muutenkin hiljaisempaa aikaa, kun monet ovat lomalla.

Taisin lupailla tarkempaa raporttia viikonlopusta, mutta eipä siitä oikeastaan mitään suurempaa kerrottavaa ole. Perjantaina törmäsin baarissa yhteen työkaveriin, joka on myös ihastuspojan ystävä ihan työpaikan ulkopuolellakin. Kyseinen miesihminen lyöttäytyi sitten kavereineen meidän seuraamme koko illaksi ja meillä oli ihan erityisen hauskaa yhdessä. Eikös se sanonta menekin niin, että tie miehen sydämeen vie sen ystävien kautta?

Lauantaina sen sijaan törmäsin, kaikista ennakkotiedoista poiketen, itse ihastuspoikaan ihan Tampereen keskustassa. Melkein voisin väittää että se ilahtui näkemisestäni ihan yhtä paljon kuin minä hänen näkemisestään. Ainakin se taas katsoi niin kovasti silmiin, että vei melkein jalat alta minulta. Harmi vaan, että sillä oli muualta tulleita vieraita, joiden kanssa oli kovasti menossa jonnekin, eikä ehtinyt kauaa jutskailemaan kanssani. Mutta se mitenkä se katsoi ja sanoi, että "nyt on pakko mennä..", kun ystävänsä menivät jo edellä kovaa vauhtia ..voi minun sydänparkaani.

Tällä viikolla se onkin lomalla ja poissa Tampereelta. Ja olisi muutenkin ollut kyllä iltavuorossa, ettei töissä olisi muutenkaan nähty. No, ensi viikolla sitten.

1730651.jpg