Tunnen aina suurta vetoa sellaisia pörrötukkaisia peikkopoikia kohtaan, kuten jotkut ovat ehkä saattaneet huomatakin. Mutta sitä ette ehkä tienneet, että tämä viehätys on alkanut jo ihan pikkutyttönä.

Silloin 80-luvun alkupuolella pörröpääni eivät olleet ihan samanlaisia kuin nykypäivänä, vaan vähän tuollaisia "kiltimpiä", mutta muistan tuijottaneeni haltioituneena Nik Kershawta, Limahlia, jne. jotka eivät enää kyllä säväytä samalla tapaa kuin silloin pienenä.. ja Duran Duranin Wild Boys-video jumitti minut kuin hypnoosissa tv:n ääreen. Itse Simon LeBon ei viehättänyt minua pätkääkään, mutta ainakin muistan sen yhden tyypin, joka videon loppupuolella on sidottuna siihen auton kattoon. Ja se toinen siellä häkissä. Ja sitten ne kaikki erikoiset tukat niillä muilla tyypeillä siinä videossa.

Ja The Cure ja Robert Smith! Olen aina ollut erittäin viehtynyt Robertin tyylistä ja olen yhä.

Ja Michael Monroe ja Neumann.. ja ketä niitä kaikkia nyt sitten onkaan ollut. Ja sillä pörröpäätiellä olen yhä. Ei voi mitään. Enkä kyllä edes haluaisi voida, pörröpäät rules! :)

Wild boys always shine..