Tiedättehän ne Greenpeacen, Amnestyn ja muiden sellaisten värvärit, jotka pyydystävät viattomia ihmisiä tuolla kaduilla? Ainakin Tampereella väijyvät, mokomat.

No, tuli tässä mieleeni, että entä jos ryhtyisi itsekin sellaiseksi värväriksi sinne kadulle. Hommaisi kynän ja lehtiön ja menisi tärkeän näköisenä seisoskelmaan johonkin hyvään kulmaan. Pysäyttelisi sitten vain kaikkia hyvännäköisiä miehiä ja tiedustelisi olisiko heillä mahdollisesti kiinnostusta jättää yhteystietojaan mahdollisia treffikutsuja varten. Minun kanssani siis tietysti. Kätevää, eikö totta!

Parasta olisi tietysti jos vielä saisi valokuvan jokaisesta suostuvaisesta ehdokkaasta, ja ehkä pienen haastattelun, ne tärkeimmät kyselisi. Voisi sitten iltasella tarkastaa päivän saldon ja valita mieluisimman. Tai mieluisimmat, jos haluaa tehdä vertailevaa tutkimusta useammilla eri treffeillä.

Totuus voisi tietysti olla karumpi, jos ei kukaan innostuisi moisesta taktiikasta. Pian sana kiirisi kaupungin poikamiesten salaisessa puskaradiossa ja kaikki kiertäisivät sen kulman missä se hullu akka väijyy.

Ehkä jään edelleen odottamaan vain sitä prinssiä valkealla ratsulla, joka tulee minut ihan kotoa hakemaan.