Joku nokkelapokkela on ehkä huomannutkin, etten ole viime aikoina juuri kirjoitellut ihastuspojasta. Siihen on ollut kaksikin syytä. Se, että ei ole oikein ollut mitään sanottavaa, koska se on ollut poissa töistä sen pitkän sairaslomansa kanssa ja toinen syy on se, että silloin kesäisellä terassikohtaamisellamme aloin ajatella asioita ja tulin siihen tulokseen, että minä vaan hukkaan aikaani, jos kuvittelen saavani siitä jotain muuta kuin ystävän.

Ja koska se on ollut poissa silmistä, niin on ollut aika helppoa pitää se myös poissa mielestä. No tänään se sitten palasi töihin. Ilahduin siitä tietysti, mutta samalla hiukan hämmästyin mitenkä se ei sitten enää aiheuttanutkaan sellaisia ylimääräisiä sydämentykytyksiä niinkuin ennen. Olen onnistunut ehkä manipuloimaan oman mieleni sellaiseen ystävämoodiin sitä kohtaan sittenkin. Mikä on onni oman mielenterveyteni kannalta.

Tänään olisi sitten vielä luvassa ystäväkohtaamisia biljardinpeluun merkeissä. Ja varmaan muutaman siiderinkin. Mukavaa.

Toissapäiväisen musiikkibattlen muuten voitti aika selkeästi Disco Ensemble. Sen kunniaksi jotain ihan muuta.



My Chemical Romance - My Way Home Is Through You

Hauskaa viikonlopun alkua kaikille!