Kolmas lomapäivä. Missä on aurinko? On tässä se hyvä puoli tietysti, että olen saanut katsottua kaikkia ohjelmia, mitä olen tallentanut digiboksilleni ja jättänyt sitten sinne roikkumaan parempia aikoja odotellen.

Äsken soitin ystävälle, toiveena saada kutsun vaikka kahville, mutta eihän se vastannut. Varmaan töissä. Tuo ystävä tekee kanssa monenlaista vuoroa, ja enhän minä niitä ikinä tiedä/muista, niin täytyy aina kokeilla vaan onneansa, kun saa spontaanisti päähänsä soitella.

Eksäkin on taas kahtena viikonloppuna ahdistellut minua tekstareitse. Olen vastaillut nihkeästi. Varmaan sillä on taas seuran puutetta (lue:naisen) kun nyt yhtäkkiä olisi muka niin kiva nähdä minua. Minua ei kyllä nappaa yhtään nähdä sitä, syystä että tiedän, ettei se osaa olla vain ystävä. Jos uskon siihen puppuun ja lupaan tavata, niin kohta se on taas vinkumassa, että voidaanko edes halata vähän. Halailkoon ihan keskenänsä. Hah.

Nyt täytyy mennä tyhjentämään pyykkikone, tehdä jotain ruokaa ja ehkä maata vähän lisää sohvalla.

Hauskaa keskiviikkoa!