Tapahtui tänään TKL:n bussissa:

Vanha, hitaasti ja huonosti liikkuva naisihminen on tietysti päättänyt, että hänen pitää olla ensimmäinen bussiin sisälle astuva ihminen. Kuten yleensä. Bussissa on vielä runsaasti vapaita istumapaikkoja, myös ikkunapaikkoja. Yhdellä käytäväpaikalla istuu nainen, naisen viereinen ikkunapaikka on vapaa. Jostain käsittämättömästä syystä tuon mummun on ihan pakko haluta juuri sille paikalle, jolloin toinen nainen joutuu antamaan hänelle tietä. Mummu asettelee ensin kantamuksensa käytävänpuoleiselle penkille, sitten hilaa itsensä hitaasti, mutta varmasti ikkunapaikalle. Paikka on niitä penkkirivejä, jotka ovat hiukan lattiatasoa ylempänä, joten mummu joutuu kaikin voimin vetämään itsensä ylös korokkeelle. Sitten mummu alkaa hitaasti vetämään kassejaan toiselta penkiltä syliinsä, jotta paikalla valmiiksi istunut nainen pääsee takaisin istumaan. Kassit ovat aika painavia, jonka mummu tekeekin selväksi lähistöllä oleville, joten sekin käy vähän hitaasti.

Ja koko tämän ajan koko muu bussiin tuleva väestö tietysti vain seisoo ja odottaa, että pääsevät etenemään bussin takaosiin.

Joskus vaan mietin, että pitäisikö sittenkin kulkea ihan omalla henkilökohtaisella autolla.