Useimmiten täällä blogissani ollaan melko hyväntuulisella linjalla, mutta nyt pitää vähän avautua. Alkoi niin kiehumaan yli, kun luin erästä kolumnia Iltalehdestä. Käykääpä lukemassa, mutta varoituksen sanana, erityisesti jos olet äiti-ihminen, niin vedä syvään henkeä ennenkuin edes aloitat.

"Nykyisinhän jo yhden lapsen hoitaminen tuntuu olevan ylivoimainen taakka äidille. Onneksi nykyäiti voi jättää lapsensa kunnalliseen päivähoitoon ja koululaiset voivat siirtyä iltapäivähoitoon, että äiti pääsee rauhassa shoppailemaan."

"Jos äiti menee töihin kodin ulkopuolelle, hän tekee sen lähinnä viihtyäkseen, luodakseen uusia ihmiskontakteja ja päästäkseen irti lastenhoidosta ja kotitöistä. Yhteiskunta kustantaa äidille kunnallisen lastenhoidon lisäksi siivoojankin, jonka hän voi vähentää verotuksessa."

En oikein tiedä, mikä tuon koko kolumnin tarkoitusperä on, provosoida ja saada kaikki naiset vihaisiksi, ilmeisesti. En ole kyseisen henkilön kolumneja kauheasti lukenut, että onko hänen tyylinsä yleensäkin tuollainen.

En edes itse ole äiti, mutta kyllä kävi silti sapettamaan äitien puolesta. Eikö tuo ole ihan järjetöntä yleistämistä ja yhteen muottiin tunkemista? Minä väitän kyllä, että hyvin pieni prosentti äideistä kuuluu tuohon ryhmään ja suurin osa äideistä on niitä hyviä äitejä. Työssä käynteineen kaikkineen. Mutta mitäpä minä tietäisin, kun ei ole omia lapsia.