Eräs entinen tangokuningatar oli jossain lehdessä perustellut kirjojen lukemattomuuttansa seuraavasti: Päätin, että haluan elää tätä elämää tässä ja nyt.

En tiedä muiden mielipiteistä, mutta jotenkin kuulostaa mielestäni pikkuisen ontuvalta selitykseltä. Ei kai kirjojen lukeminen estä mitenkään elämistä?

Jos nyt iltasella tahdon elää vaikka puolikin tuntia, tai joskus jopa tunnin, jonkun muun kuin itseni elämää ennen nukahtamista, niin ei kai se nyt tarkoita, että en sitten elä omaani ollenkaan?

Sanois vaan suoraan, että ei huvita eikä kiinnosta lukea. Hah.