Olen tainnut hengailla liikaa facebookissa, kun bloggaaminenkin tekisi mieli hoitaa tyyliin "Minja istuu nyt sohvalla ja katsoo televisiota" tai "Minja on ihan puh pah pelistä pois". Kyllä, tunnustan kuuluvani siihen joukkoon joka jakaa facebookin statuspäivityksissä turhaa tietoa itsestään. Mutta se on niin mukavaa.

Joskus törmää sellaisiin facebookin vastustajiin, jotka perustelevat facebookiin kuulumattomuuttaan sillä, että he pitävät mieluummin yhteyttä kavereihinsa muilla tavoilla. Mutta kun en minä ainakaan ajattele facebookia pääasiallisena yhteydenpitovälineenä, vaan sen lisänä. Jos minulla on jotain oikeaa asiaa jollekin ihmiselle, niin kyllä minä hoidan sen muuta kautta. Mutta fb toimii ajanviettopaikkana ja lisänä. Siellä tulee pidettyä ehkä yhteyttä ihmisiin, joihin ei välttämättä muuten tulisi, sekä puhuttua ja jaettua asioita joita muuten ei tulisi. Ja se jos mikä on mukavaa näin yksin elävälle ihmiselle.

Ennen vanhaan parisuhteellisena totuin siihen, että hauskat ajatukset ja sattumukset saattoi jakaa välittömästi toisen ihmisen kanssa ja siihen sai vastareaktionkin. Yksin jäätyäni aina silloin tällöin harmitti, kun tässä vieressä ei ole ketään kelle sanoa, jos päähän pulpahti jotain hupaisaa. Facebook täyttää ehkä tätä aukkoa jonkin verran elämässäni. En tiedä, mutta saattaa olla, että jos tästä elämääni jokin parisuhde yhtäkkiä pätkähtäisi, niin facebookkailu melko varmasti vähenisi sen myötä. Tai ainakin se turhan tiedon jakaminen siellä.

Mutta sitä odotellessa aion vastedeskin kiusata fb-kavereitani kaiken maailman hömpällä.