Teki mieleni laittaa otsikoksi, että syksy saa - minä en. Mutta en sitten laittanutkaan. Se olisi ollut niin vanha ja väsynyt vitsi. Hah

(tässä välissä onnistuin jotenkin julkaisemaan tämän tekstin ja sitten vuodatus ei antanut minun kuitenkaan poistaa keskeneräistä kirjoitelmaa.. saapa nähdä poistuuko se ikinä)

Saamattomuuksista huolimatta tämä viikko on ollut ihan hyvä viikko. Jostain syystä minulla on sellainen positiivisen odottava mieliala. En oikein tiedä mitä odotan, mutta tuntuu, että jotain mukavaa voisi tulla. Tai sitten se on vaan toiveajattelua.

Entisen ihastuspojan töihinpaluu on ollut piristävä asia, mutta se odottava mieliala ei johdu siitä. Koska en odota siitä mitään mitä ei jo olisi, eli ystävyyttä.

Entäs Herra B sitten. Häiritsin eilen herran elämää olemassa olollani ja saatoin aiheuttaa sille lyhytkestoisen tarkkaavaisuushäiriön. Tai sitten se oli vain sattumaa, enkä ollut siihen syypää millään muotoa. Tapahtumien kulku ja sitä edeltänyt katsekontakti kanssani antoivat vaan olettaa, että en ehkä ollut aivan syytön. Tekisi niin mieleni kertoa tarkemminkin, mutta en taida tunnistumisen pelossa uskaltaa.

Mutta voi taivas kun se vaan on aina yhtä syötävän näköinen! Mitä minun sen kanssa pitäisi oikein tehdä.. (retorinen kysymys, kyllähän minä sen tiedän, että pitäisi kerätä rohkeutensa ja mennä tekemään tuttavuutta, mutta..)

No joo. Tänään aion kuitenkin viettää iltapäivää Johnny Deppin viehättävässä seurassa. Eli lähden elokuviin.

Hauskaa päivänjatkoa vaan kaikille!