Toki sitä saattaa joskus asettaa turhan korkeita kriteerejä ja vaatimuksia mukavaa vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä etsiessään, mutta mielestäni ei ole liikaa vaatia edes jonkin tason älykkyyttä. En minä vaadi, että olisi mikään Mensan jäsen oltava, mutta kyllä se nyt olisi ihan suotavaa, että edes tietäisi mikä on Mensa!

Eipä siitä sen enempää. Joskus vaan jaksan hämmästyä oman ikäisteni (30+) ihmisten tietämättömyyttä.

Mutta kun tässä nyt näistä kriteereistä alettiin puhua, niin jatketaan vielä vähän.

Tajusin tässä viikonloppuna, että tämä pöhkö ihastukseni Herra B:hen on asettanut yllättäen riman aika korkealle. Mikä on tietysti varsin typerää asioiden tilan huomioon ottaen. Pitäisi kai tehdä asialle jotain. Tai omalle päälleni.

Olin nimittäin torstaina ihan oikeilla treffeillä. Sellaisilla juuri itselleni sopivilla, melko vapaamuotoisilla rokkitreffeillä. Mies oli oikein mukava, samalla aaltopituudella kanssani ja varsin söpökin. (Ja luultavasti olisi tiennyt mikä mensa on, jos olisin kysynyt. :D) Mutta en tiedä oikein silti.. se jokin jäi ehkä kumminkin puuttumaan. Ja se "jokin" tuntuu minun tapauksessani olevan se tunne mikä pysäyttää kaiken järjellisen toiminnan minussa ja pompsahtaa sydämessä joka kerta kerta kun näen B:n. Ja erityisesti joka kerta kun katsekontakti välillämme venähtää liian pitkäksi ollakseen sattumaa. Siitä on nyt näemmä tullut sitten se riman korkeuden säätäjä.

Mutta katsotaan nyt. Ehkä tapaan torstaimiehen vielä kuitenkin uudemman kerran, jos tuo sattuu haluamaan. Ainakin siitä on ollut puhetta alustavasti. Eihän sitä koskaan tiedä.