Vouhkataanko vielä vähäsen Herra B:stä? Joooo, vouhkataan! En tiedä kiinnostaako ketään, mutta minun blogi ja minun vouhotus ja mikäs sen parempi paikka kuin oma blogi. Kun en oikein viitsi oikeassa elämässä hihkua koko ajan jotain tyyppiä, josta en tiedä edes nimeä.

No kumminkin, eilenhän siis näin sen pitkästä aikaa, mutta se ei tainnut nähdä minua. Ja oletushan on, että sekään ei ole nähnyt minua yhtä pitkään aikaan kuin minä sitä. Koskaanhan ei tietenkään varmaksi voi tietää kuka katselee, vaikket itse tiedä tulleesi nähdyksi. No, tänä aamuna näin sen taas ja siitä päätellen kuinka sen pää kääntyi melkein ympäri ohi mennessään, niin sekin huomasi tällä kertaa minut. Tsih tsih.

No eipä siitä sitten muuta.

Toissapäivänä kävin kahvilla vanhan tutun kanssa, jota en ollut nähnyt suunnilleen kymmeneen vuoteen. Koska elämä nyt joskus heittelee ihmisiä erilleen ja sitten yhtäkkiä facebook saattaa niitä taas yhteen. En kyllä ymmärrä mitenkä voi olla kymmentä vuotta edellisestä tapaamisesta, mihin ne vuodet oikein meni! Mutta kahvilla oli kivaa ja tultiin juttuun varsin hyvin niinkuin ennenkin ja oli hauska huomata, että toinenkaan ei ollut oikein kauheasti muuttunut eikä vanhentunutkaan tänä aikana. Kuten en minäkään, ainakaan omasta mielestäni. Mieleltäni ainakaan.

Joskus aina järkytyn siitä, kun vaikkapa nyt facebookissa näkee oman ikäisiä ihmisiä, kuten vanhoja luokkakavereita, jotka ovat niin jotenkin ukkoutuneita (tämä on nimenomaan käynyt parin pojan kohdalla minulle), ettei voi käsittää, että ollaan saman ikäisiä! Tai pahin oli ehkä, kun näin kuvan yläasteen ysiluokan aikaisesta suuresta ihastuksestani ja olin niiiin pettynyt siihen, kun se ei enää ollutkaan kovinkaan kummoinen. Silloin kävi mielessä, että olisin mieluummin pitänyt sen mielikuvan siitä nuoresta 15 vuotiaasta pojasta, kuin nähnyt tämän päivän totuuden. Mutta aina ei voi voittaa.

Mutta tänään aion voittaa itselleni mukavan perjantai-illan, koska lähden illalla vähän rokkailemaan! Kiva kun on viikonloppu!