Itseäni ärsyttää joskus oma tapani elää elämää sellaisessa "sitten kun"-moodissa. Mietin asioita omassa päässäni ja teen suunnitelmia, joiden mukaan asiat ovat hyvin "sitten kun".. tai että teen jotain "sitten kun". Sitten kun on rahaa. Sitten kun on kesäloma. Sitten kun se ja se asia on ensin ohi. Sellaisia asioita, joiden tapahtumiselle ei ole mitään merkitystä sillä onko loma vai ei, vai onko muuten jotenkin otollisemmat olosuhteet.

Tai vaihtoehtoisesti ajattelen asioita, että "jos vain.." tai "entä jos..". Olen luonut päässäni mielikuvia, mitenkä asiat olisivat, jos vain uskaltaisin tai jos vain osaisin. Että se yksikin herra olisi varmasti juuri sellainen kuin pitääkin, jos vain uskaltaisin mennä juttelemaan sille. Tai entä jos asiat olisivat jotenkin toisin, jos olisin silloin joskus sanonutkin niin tai tehnytkin näin.

Aika mälsää elää elämää vaan sitten kun ja jos..