Näin viime yönä unta, että ihastuspoika palasi takaisin töihin, mutta oli ihan kummallinen, huppu kiristetty tiukasti päähän kuin Southparkin Kennyllä, eikä oikein halunnut edes jutella kanssani. Onneksi se oli vain uni. Oikeassa elämässä ei taida olla toivoakaan, että saataisiin ihastuspoika takaisin piristämään työpäiviä, sen verran heikolta toistaiseksi näyttää.

Muistakaamme myös, että vaikka nimitän ihastuspoikaa yhä ihastuspojaksi, niin ihastus on silti menneen talven lumia. Tuntuisi vaan tyhmältä vaihtaa nimeä nyt enää, kun tuohon nimeen on totuttu.

*****

Ajattelin, että olisin voinut lähteä tänään vähän ulos pyöräilemään, mutta nyt näyttää kovin tuuliselta ja pilviseltä, joten en ehkä jaksakaan. Ehkä teenkin sen sijaan pannaria! (nämä kaksi asiaahan ovat toki aivan toisiinsa verrattavia, eikös?)