Facebook on taas ilahduttanut minua tupsauttamalla viikon sisään kaksi vanhaa kadotettua ystävää eteeni. Eikä näillä kahdella ole mitään tekemistä keskenään, joten heidän tupsahtamisensakaan eivät liity millään tapaa toisiinsa. Sattumaa molemmat.

Molemmat pojat ovat olleen aikoinaan hyviä kavereita minulle, mutta niin vain ovat pääseet katoamaan maailman tuuliin. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen olen mielestäni tuntenut toisen noin 16-17 vuotta, eli puolet elämästäni, ja toisenkin suunnilleen 13 vuotta. Jos nyt ei lasketa sitä, että kumpikin on ollut kateissa tässä useamman vuoden ajan jo. Olenhan silti tuntenut heidät, vaikkei nähty ollakaan.

Tuon kauemmin tuntemani pojan kanssa treffasinkin jo tällä viikolla, ja on se vaan hassua, kuinka joidenkin ihmisten kanssa sillä ei ole mitään väliä onko viimeksi nähty viisi päivää vai viisi vuotta sitten. Siitä jatkettiin mihin viimeksi jäätiin. Nyt koitan olla kadottamatta tuota ihmistä enää, mukavia vanhoja ystäviä on hyvä olla olemassa.