Piti kai se kerran käydä minunkin bloggausurallani, että vainoharha iski ja delete-sormi viuhahti muutamaan postaukseen. Heeh. Ja minä kun olen aina luullut, etten jaksa vainoharhailla tämän blogin takia. Enkä yhäkään välitä siitä yhtään, jos joku tunnistaa minut täältä, koska en täällä mitään suuria salaisuuksia viljele, vainoharhaisuus kohdistuikin nyt tuohon miehenpuolikkaaseen, josta muutaman kerran on täällä tullut löpistyä. Että entä jos joku tunnistaakin sen, laskee asioita yhteen yksi plus yksi ja tajuaa kenestä on kysymys. Ja mikä pahinta, menee kertomaan sen vielä sille! Koska koskaanhan en voi tietää, kenen tutut tätäkin lukevat.

Ja juuri tämän miehen kohdalla en tahdo edes häviävän pientä mahdollisuutta, että se kävisi täältä lukemassa mitä ajattelen siitä. Kyllä minä tahdon ajatukseni kertoa ihan suoraan kasvotusten, jos siihen tulee tarvetta.

Loppuun kappale, johon hurahdin ihan vallan tässä ihan lähimenneisyydessä, erään toisen bloggaajan suosiollisella avustuksella. Kuunnelkaa ja katselkaa. (on siinä laulajassa silmänruokaa tytöille!)