Neljä aamua enää ja sitten on talviloma! En oikein tiedä vielä mitä tekisin talvilomalla. Luultavasti en tee mitään kovin erityistä, mutta olisipa kivaa, jos olisi jotain kivaa.

Viikonloppu ja ystävänpäiväkin hurahtivat taas ohi ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Entiselle ihastuspojalle toivottelin tekstiviestitse hyvää ystävänpäivää ja kyselin kuulumisia. Tuntui olevan ihan hyväntuulinen ja asiat mallillaan lomautuksesta huolimatta. Ehkä koitan lomalla, josko tuolta liikenisi aikaa vaikka kahville tai tuopposelle, kun itsekin on toimetonna kerta.

Töissä on luvassa lisää pieniä mullistuksia tai muutoksia. Katsotaan nyt mitä tästä kaikesta seuraa. Tänä aamuna alkoi tuntumaan siltä, että olisipa mukavaa, kun voisi ottaa vaan ja irtisanoa itsensä, ja jäädä hetkeksi aikaa ihan laiskiaiseksi hengailemaan. Vaikka puoleksi vuodeksi tai jotain. Mutta eihän se käy, kun on vuokrat maksettava ja elettäväkin vielä.

Mies. Rikas mies. Se se olisi nyt ratkaisu kaikkeen. Hehe.

 

Huomasin tässä muuten, ja tekin olette varmaan huomanneet, että tänne blogiin laittamani musiikit on aina kovin mieslaulajapainotteisia.  Johtunee suurelta osin siitä, että jostain syystä monetkaan naislaulajat, tai heidän laulunsa, eivät sykähdytä minua juurikaan. Mutta nyt aion tehdä poikkeuksen. Tästä tykkään kovasti:

 

Ana Johnsson - We Are