Viime aikoina on ollut liikkeellä keskustelua siitä kuinka hyvin ihmisen voi tuntea pelkän blogin perusteella. Esim. Tiinalassa on tätä asiaa käsitelty. Ja minä uskallan Tiinan 30 vuotta tunteneena sanoa, että pelkän blogin perusteella ei voi mitenkään väittää tuntevansa Tiinaa. En väitä, että ihmisten muodostoma mielipide olisi väärä, mutta se ei ole kokonainen.

Aivan sama, kuin ette tunne minuakaan tämän blogin perusteella. Te tiedätte minusta vain sen mitä haluan teille kertoa. Ja koska kirjoitan yleens vaan hyvällä tuulella ollessani ja kaikenlaista höpöhöpöä ja ihastusjuttua, niin tehän ette tiedä, että myös minulla on pahoja päiviä. Ei ehkä usein, mutta kyllä niitä on. Sellaisia päiviä, jolloin olen ruma, tyhmä, eikä kukaan ikinä koskaan tykkää minusta. Eilen oli vähän sellainen päivä.

Siksipä, jotta ette luule minun aina olevan vaan ilonen ja leijuvan jossain maanpinnan yläpuolella, kerron teille nyt kolme asiaa jotka ärsyttävät minua.

1. Minua ärsyttää tämän tapaiset keskustelut:

Toinen ihminen: Eikös se sinunkin olisi jo aika se mies löytää itsellesi?

Minä: Miksi muka?

Toinen ihminen: Koska alat olla jo niin vanhakin, tulee kohta kiire, jotta ehtii vielä lapsiakin tehdä.

Minä: Mistä päättelet, että minä haluan edes lapsia?

Toinen ihminen: No eikös KAIKKI halua!

Minä: ----- (typertynyt hiljaisuus)

 

2. Minua ärsyttää se, että jos puhtaasi makuasioista puhuttaessa toisen ihmisen mielipide on olevinaan jotenkin oikeampi, parempi tai coolimpi kuin toisen. Kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista, mutta voisiko sen oman mielipiteensä ilmoittaa ilman, että väheksyy toisen mielipidettä tai että yrittää saada toisen tuntemaan itsensä huonommaksi ihmiseksi, koska on omaa mieltänsä.

 

3. Minua ärsyttää se, että sukkahousut eivät koskaan kestä ja luultavasti hajoavat juuri väärään aikaan. Kuten esim. kun on kiire tai ehjiä ei ole edes tarjolla.

 

Nyt en jaksa oikolukea. Olkoon kirjoitusvirheitä.

Lopuksi vielä mainitsen, että tänään oli kiva työpäivä. Erityistä ilahdutusta aiheutti heti aamusta ent. ihastuspoika, joka pitkästä aikaa tuli samalla bussilla kanssani töihin. Olin ollut koko viikonlopun yksin kotona, enkä ollut puhunut kenenkään kanssa (paitsi meseitse, mutta sitä ei lasketa), joten sitä puhetta oli ikäänkuin kertynyt sisääni odottaen sopivaa hetkeä purskahtaa ulos.

Iloisaa maanantaita kaikille!