Olen tässä vähän miettinyt tätä omaa bloggaamistani. En ole lopettamassa, mutta koska tämä on selvästi vähentynyt ja käynyt jotenkin hankalammaksi, niin mietiskelin mistä se johtuu.

Luulen, että kun aloin pitämään blogia, niin tein sen osittain siksi, että täytin sillä jonkinlaisen sosiaalisen tyhjän aukon elämässäni. Ja kas kummaa, vastoin kaikkia odotuksia se aukko saattoi hiukan täyttyä tämän myötä, vaikka en tosiaankaan aloittaessani odottanut, että paljastaisin oikeaa minääni kellekään, saati sitten tapaisin ketään ihan livenä. Mutta niin vaan on käynyt.

Ja toisaalla myös facebook on täyttänyt ehkä osan siitä tyhjiöstä. Minulla on yhtäkkiä ihmisiä joiden kanssa voin tsättäillä/mesetellä, jos olen kotosalla yksin ja on tylsää.

Ja toki on yhä myös ihan live-elämän ystävät ja työkaverit.

Ja kaikesta tästä johtuen minusta tuntuu, että en enää vaan tarvitse tätä blogia samalla tapaa kuin ennen. Minun ei tarvitse purkaa ajatuksiani tänne, kun voin tehdä sen muuallakin.

Paitsi sitten niitä ajatuksia joita en saa puserrettua yhtään minnekään enkä kellekään. Joskus olen ihan vakavissani harkinnut toisen blogin perustamista ihan täysin eri nimellä, josta kukaan ei tunnistaisi minua, jonne voisin kirjoittaa kaiken sen epämääräisen sekavan ajatusmössön, joka pyörii välillä päässäni. Koska olen siitä hassu ihminen, että saatan olla ihastunut sinne ja tänne ja kertoa siitä täälläkin ihan avoimesti, mutta se yksi ainoa ihminen joka oikeasti vaivaa mieltäni, enkä saa asioista tolkkua, siitä en osaa kirjoittaa enkä kertoa. En tahdo.

Mutta en ole sitä toista blogia sitten kuitenkaan perustanut. Enkä aio tätäkään siis lopettaa. Kunhan tässä pohdiskelen.