Hei hoi. Olipas taas tänään oikein maanantai. Ensinnäkään en tietenkään saanut viime yönä unta hyvinnukutun viikonlopun jälkeen, joten yöunet jäivät johonkin noin kolmeen tuntiin. Sitten aamulla olin ihan sekaisin ja vaikka olen noudattanut samaa aikataulua tässä jo pidemmän aikaa, niin tänä aamuna ajattelin kaiken jotenkin pieleen ja meinasin myöhästyä bussista. Paitsi ettei sitä bussia koskaan tullut, joten ihan sama vaikka en olisi kiirehtinytkään. Siinähän sitä sitten odoteltiin 20 minuuttia seuraavaa bussia.

Sillä seuraavalla bussilla en tietenkään ehtinyt siihen vaihtobussiin millä normaalisti matkaan sitten keskustasta töihin, joten keskustorilla toiset 20 minuuttia odottelua. Kun vihdoin pääsin töihin ja jaoin tämän tarinani yhden työkaverin kanssa, niin tämä tietysti kysyi, että varmaan otti päähän. Jolloin tajusin, että en ollut missään vaiheessa ollut edes hermostunut. En vaan ilmeisesti osaa. Mutta kun olen vakaasti sitä mieltä, että hermostumisella ei voita mitään muuta kuin sen, että odottavan aika on vaan entistä pidempi.

Päivällä sitten töistä keskustaan lähtiessäni missasin bussin niin, että näin kun takavalot vaan vilkkuivat kun lähestyin pysäkkiä. Päätin sitten kävellä seuraavalle pysäkille, koska tiesin siitä menevän myös toisen linjan, jospa kävisi tuuri ja osuisin sopivasti kohdalle. Joo-o, vähän ennen sitä pysäkkiä näin sen toisen linjan auton pyyhkäisevän juuri ohitse siitä. Eli odotteluksi meni. Taas.

Keskustasta pääsin sitten onneksi kotiin ihan ilman sen kummempia ongelmia. Ja nyt on otettu torkut, syöty hyvin ja elämä voittaa taas. Seuraavaksi taidan keittää vielä kupin kahvia!

Ja huomennahan on viikon viimeinen työpäiväkin, en ole vielä oikein tajunnut sitä, koska nythän on vasta maanantai. Mutta sitä mieluisampi yllätys se varmaan sitten on kun sen vihdoin huomenna ehkä tajuaa, kun töistä pääsee, että se on pitkä vapaa!

Jei!