Tein tässä jokin aika sitten facebookissa tai jossain jonkun hienon persoonallisuustestin, mutta en löydä sitä jostain syystä enää mistään. (Vai olenko nähnyt vaan unta koko testistä?) Joka tapauksessa muistan testin vastauksesta kohdan, jossa sanottiin jotakuinkin niin, että minulla on taipumus jäädä pyörittelemään päässäni muiden ihmisten kanssa käymiäni keskusteluja, ja miettimään että mitähän ne ajattelivat kun minä sanoin niin tai näin ja pitävätköhä ne minua ihan tyhmänä. Ja että useimmiten kyseessä on lauseet ja asiat joita kukaan muu ei enää jälkeenpäin mieti.

Tuo analyysi kalahti kyllä pahasti omaan nilkkaani. Myönnän ihan täysin olevani juuri tuollainen. En nyt tietenkään mitään hyvien tuttujen tai perheenjäsenten kanssa käymiäni keskusteluja murehdi, mutta muuten. Esimerkkinä tietysti vaikkapa jotkut ihastuspojan kanssa käymät keskustelut, joista jälkeenpäin mietin, että mitähän sen minusta ajattelee, ja että olisi pitänyt sanoa niin eikä näin. Tajuatte varmaan mitä tarkoitan. Ylipäänsä tilanteet, joissa olen vähän epävarma jäävät pyörimään päähäni. Saatan välillä muistaa ihan yhtäkkiä jonkun viikkojen takaisenkin keskustelun ja tuskailla, että miksi minä niin menin sanomaan!

Ja vähän samaa sarjaa on taipumukseni keksiä nasevia kommentteja vasta liian myöhään. Se on ärsyttävää. Kun heti tapahtuneen jälkeen, tai vaikka vasta illalla kotona, tietää mitä olisi oikeasti pitänyt sanoa. Sitten sitä kadehtii sellaisia ihmisiä, joilla on sana hallussa ja nokkelan nopeat aivot jotka toimivat silloin kuin pitää, eikä vasta viiden minuutin päästä.

Tämän blogin kirjoittamisenkin kanssa pätee jonkin verran se jälkeenpäin liika murehtiminen. Siksi kirjoitankin mieluummin ihan suoraan sen mitä aivot juuri tällä sekunnilla päättävät ulos suoltaa. Jos alan miettimään ja suunnittelemaan etukäteen mitä kirjoitan, niin siitä ei tule mitään. Luultavasti en saisi ikinä yhtä ainoaa postausta kirjoitettua, jos kirjoittaisin ne ensin johonkin tekstinkäsittelyohjelmaan, tai varsinkaan jos alkaisin tarkistelemaan ja muuttelemaan tekstiä. Alkaisin miettiä liikaa ja deletoisin koko homman omasta mielestäni ihan tyhmänä juttuna. Siksi minä kirjoitan, julkaisen ja luen vasta sitten mitä olen kirjoittanut.

Enkä ikinä lue vanhoja blogikirjoituksiani. Muuten deletoisin luultavasti koko blogin.