Kesäloman jälkeen iski kesälama. Ainakin siltä tuntuu. Käyn vaan töissä ja tulen kotiin, enkä tee yhtään mitään järkevää. Tai edes järjetöntä. Huomasin tuossa myös, että olen kesän aikana, erityisesti heinäkuussa, ottanut ihan käsittämättömän vähän esittelykelpoisia valokuvia. Tai valokuvia ylipäänsä ollenkaan.

Tuo kuvapäiväkirjani saa yhä kuvan joka päivä (ainakin useimmiten), koska sen tarkoitus ei ole esitellä hienoja kuvia, vaan kertoa päivästäni ja elämästäni kuvin ja myös hiukan sanoinkin. Sitä kannattaa siis seurailla, jos elämäni tirkistely kiinnostaa, vaikkei valokuvaus itsessään varsinaisesti kiinnostakaisikaan.

Valokuvista kiinnostuneille taas linkit picasa-albumiini (vähän heinäkuun kuvia lisätty!) ja valokuvablogiini löytyvät tuolta sivupalkista tarvittaessa. Luulen, että kuvatarjonta lisääntyy taas syksyn tullen. Vaikka kesä onkin paras, niin syksy on vuodenajoista ehkä kaikkein valokuvauksellisin ja kaunein.

Minähän olen vaan ihan tavallinen harrastelijakuvailija ja kuvaan ihan tavallisella digipokkarilla. Tunnelma ja ajatus on tärkeämpää kuvissani kuin tekninen laadukkuus. Mutta ehkä joskus isona ja rikkaana (toiveajattelua!) minulla on varaa hankkia joku hieno vempain kuvaimekseni.

Sitä odotellessa, saatte tyytyä siihen mitä tarjolla on. :)