Minulla ei ole nyt jostain syystä mitään kirjoitettavaa tänne. Mutta ajattelin kirjoittaa silti jotain, ettei tuo edellinen mälsyyspostaus tuossa saa teitä kuvittelemaan, että olen nyt vajonnut jonnekin apatiaan, enkä kirjoita sen takia.

En ole apatioitunut. Aurinko paistaa ja elämä on ihan kivaa! Vaikka olosuhteiden uhrina joudunkin pärjäämään työpäivät ilman ihastuspoikaa toistaiseksi. Mutta onneksi se on kuitenkin vaan mies, ja yksi mieshän ei minun elämääni masenna! Sitä paitsi nythän sillä on sairaslomalla hyvin aikaa alkaa ikävöimään minua. Hih. (toiveajattelua..)

Ai niin! Joku teistä ehkä saattaa muistaa sen viime kesäisen ötökkäepisodin, kun minun ikkunani ötökkäverkkoon oli ilmestynyt outo rykelmä pieniä munia. Ja jotka hutiloidusti tehdyn tuhoamisen jälkeen muuttuivat pieniksi toukiksi. No, toissapäivänä samaan verkkoon oli ilmestynyt samanlainen munarykelmä! Nyt ne on kyllä tuhottu niin hyvin, ettei pitäisi toukkia ilmestyä. Nehän paljastuivat sittemmin mitä ilmeisemmin yöperhosen jälkeläisiksi. Mutta miksi ne minua vainoavat!