Löysinpä internetin ihmeellisestä maailmasta tällaisen Naisten laatiman seurusteluoppaan miehille. Se on melko pitkä lista, 34 kohtaa, joten en laita sitä kokonaisuudessaan tänne, mutta muutamaa kohtaa on ihan pakko kommentoida. Voin itsekin allekirjoittaa useat noista ohjeista, mutta osa sai minut kyllä puistelemaan päätäni. Esimerkiksi nämä:

Kohta 2: Naiset rakastavat parransänkeä.
Eivätkä rakasta! Siis eivät ainakaan kaikki, kuten minä esimerkiksi. Se pistelee, kutittaa ja raapii. Joko parta tai ei partaa, mutta ei mitään sänkeä.

Kohta 5: Me ajattelemme jatkuvasti ihmissuhteitamme, elä sen kanssa. Tämä tarkoittaa, että me ajattelemme jatkuvasti paitsi Sinua, myös suhteitamme ystäviin, sukulaisiin, työtovereihin jne. jne. Lähtökohtainen olettamuksemme on, että kaikki ihmissuhteet ovat tavoitteellisia ja kehittymässä johonkin suuntaan. Hämmästymme suunnattomasti, jos huomaamme, ettet osaa sanoa sen kummempaa väleistäsi johonkin vanhaan kaveriin.
En minä ainakaan ajattele koko ajan kaikkia mahdollisia ihmissuhteitani ja mieti kehittyvätkö ne mihinkään vai eivät! Hyvänen aika. En tunnusta, että olisin edes seurustelusuhteissani miettinyt tuollaista jatkuvasti, yleensä asiat etenevät omalla painollaan ja miettimättä kaikkein parhaiten.

Kohta 9: Jos meidän on mentävä johonkin, tuntikausien kitinä "Mitä varten sinne muka pitää pukeutua parempiin vaatteisiin?" on ok, jos olet viisivuotias tai nuorempi, muuten ei.
Suurin osa minun tuntemistani miehistä ymmärtää tällaiset asiat ihan ilman kitinöitä. Harvemmin on tarvinut neuvoa miestä pukeutumisessa.

Kohta 10: Meille on tärkeää, että paitasi väri sopii sukkien väriin ja päinvastoin.
Eikä ole. Hyvä jos omat sukkani sattuvat joskus mätsäämään omaan paitaani.

Kohta 17: Jos me kysymme, sopivatko nämä kengät tähän asuun tai vice versa, vastauksessasi tärkeämpää kuin myönteisyys tai kielteisyys on ilmeinen kiinnostus. ("Sopii tosi hyvin"/"Ei sovi ollenkaan"). Asiahan on tärkeä, joten mielipiteen on syytä olla varma.
Jos kysyn, sopivatko kengät asuun, vastauksen on syytä olla myönteinen. Nimittäin siinä vaiheessa jos olen edennyt siihen vaiheeseen, että kysyn, olen jo itse luultavasti tullut siihen tulokseen että sopivat. Muuten en edes kysyisi. (tässä kohtaa miehet saavat pyöritellä silmiään ja tuhahdella: ne naiset..)

Kohta 25: Me tarkoitamme kaikella sanomallamme jotain syvällistä. Meille on uusi ja käsittämätön ajatus, että joku (=mies) voisi sanoa jotain miettimättä sen kummemmin, mitä sillä tarkoittaa.
HAH! Minä ainakin höpötän päivät pitkät asioita miettimättä sen kummemmin mitä tarkoitan.

Kohta 31: Meille on olemassa vain hyvin rajallinen määrä teknisiä vekottimia. Ei kannata kysyä, löytyykö kotoamme kulmaruuvikylmäpuristinpihtejä, sillä me emme tiedä, mistä on kyse.
En minäkään tietäisi, sillä olen melko varma, että tuollaista laitetta ei ole olemassa. Mutta tunnen minä  kyllä aika nipun muita vekottimia. Ilman että niitä kuvaillaan minulle kuin idiootille. (Kuten exäni kun vielä asuimme yhdessä, soitti minulle kysyäkseen olenko nähnyt hänen kolviaan. Se sellainen punainen jossa on musta n. 30 cm johto perässä. Silti oletti minun tietävän missä se on, kun ei itse löytänyt. Tiesinkin. Vaikka oli herran itsensä jättämässä paikassa. Hah.)

Kohta 32: Käsilaukut ovat yhtä jännittäviä meille kuin olut teille.
Tästä voimme päätellä, että olut ei ole miehille kovin jännittävä asia. Sillä käsilaukuissa ei ole minusta mitään jännittävää. Se on vain hyödyllinen kapistus millä saa avaimet, puhelimen, lompakon ja muun tarpeellisen kulkemaan mukanaan.

Että tällaista tällä kertaa. Toki nuo kohdat voivat päteä johonkin toiseen naiseen, minä puhun nyt vain ihan omasta puolestani.

Oikein hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille naisille ja miehille!