Tänään sain sitten sen toivomani aurinkoisen talvipäivän. Eipä olisi parempaan päivään voinut osua, koska minulla ei ollut mitään tekemistä ja pyörin kotona huokaillen ja yrittäen pitää loitolla kaikenlaisia liiallisuuksiin asti meneviä ajatuskulkuja. (Tiedättehän, kun on ihastunut ja liikaa aikaa ajatella..) Sitten keksin onneksi lähteä ulos tuulettamaan itseäni ja aivojani. Se tepsi! Nyt on paljon parempi mieli.

Ulkoilulenkkini tosin venähti hiukan kaavailtua pidemmäksi, reitillisesti siis. Koska sitä voisi kuvitella, että kun olen asunut Linnainmaalla kolme vuotta, niin tietäisin jo mihin tiet suunnilleen täällä vievät. Väärä luulo. Jos luulee tietävänsä missä Leinola on virallisesti, koska tietää missä on Leinolan koulu, ja tästä vetää johtopäätöksen, että Leinolankatua on pakko päätyä jonnekin niille main, niin silloin on pahasti väärässä. Mutta oppia ikä kaikki, nyt tiedän, että Leinolankatua (Linnainmaan päästä lähtiessä) päätyy Sammon valtatien ja Vestonkadun risteykseen. (Ne jotka ovat nyt vähääkään kartalla tietävät eron noiden kahden kohteen välissä. Ne jotka ovat ihan hukassa, voivat katsoa kartasta, jos kiinnostaa..olen huono arvioimaan välimatkoja, joten en ala arvailemaan.)

Mutta uskokaa tai älkää, niin matkan varrella näin myös karhun puussa! Minulla on siitä kuvakin todisteena, kas tässä:

1263625.jpg

Otin muutenkin tietysti kuvia matkan varrelta, mutta en laita niitä nyt enempää tänne. Kiinnostuneet voivat käydä katsomassa kuvia minun Picasa-albumistani. (Jonne löytyy linkki myös tuolta sivupalkistakin)


(Henu haastoi minut meemiinkin tuon edellisen postauksen kommenteissa, haaste on kyllä huomioitu, mutta en vielä jaksanut keskittyä siihen. Mutta teen sen kyllä, ennemmin tai myöhemmin.)

(Onpas paljon sulkumerkkejä yhdessä postauksessa.)