Huh sentään. Alan vihdoin olla hiukan toipunut eilisestä, kiitos vielä kovasti kaikille peukun pitäjille! Se olisi sitten niinkuin takana vihdoin se koulun käynti. Ihan kauheasti en uskalla vielä hehkuttaa, kun tulokset tulevat sitten joskus, mutta tuntuu, että meni melko mukavasti.

Sen verran uskallan kertoa, että tämä oli siis sellainen näyttökokeella suoritettava tutkinto, ja se näyttökoe oli siis eilen. Monenlaista asiaa piti osata ja tietää, kaikki tuntui menevän muuten ihan kivasti, mutta suullinen ruotsini tökki pahan kerran hermostuspäissäni. Mitenkä ne kaikki englannin kieliset sanat pompsahtelivatkin mieleen, kun olisi pitänyt ruotsia osata. Ja mitenkä niitä ruotsin kielisiä sanoja alkoi sitten virrata päähän, kun tilaisuus oli ohi! Se vähän jänskättää nyt, että kuinka sen kanssa mahtoi käydä. Onneksi on aina sitten mahdollisuus vielä täydentää tai uusia yksittäisiä osioita, ettei maailma vielä kaadu yhteen ruotsiin.

Mutta jokohan sitä nyt sitten ehtisi keskittyä muuhunkin elämään? Kuten esimerkiksi jouluun. Se iski tänään tajuntaani, että joulukortit pitää lähettää viimeistään huomenna, jos halvemmalla mielii saada. Ja jotain lahjojakin kai pitäisi ostella, mukamas.

Vielä en ole kyllä oikein tajunnutkaan, että nyt ei enää tarvitse raahautua kouluun iltaisin, tai tehdä kotitehtäviä viikonloppuisin. Mihinkähän minä oikein joudunkaan tämän kaiken vapaa-ajan kanssa mitä minulle nyt alkaa jäämään!